Tiramisu Marie-kekseistä

Kaupallisessa yhteistyössä Kantolan keksien kanssa.

Klassinen tiramisu on yksi suosikkijälkiruoistani. Se on helppo valmistaa, eikä se vaadi hankalia raaka-aineita. Aikaa sen valmistamiseen ei kulu paljon, eikä se sisällä monimutkaisia työvaiheita. Itse valmistan tiramisun yleensä ilman koneita, mutta jos et kaipaa pientä jumppahetkeä, voi sähkövatkain olla hyvä kaivaa kaapista. Jos vatkaat kaikki vaahdot koneella, muista pestä vatkaimet keltuais- ja valkuaisvaahtojen välillä, ettei valkuaisen sekaan joudu rasvaa. Jos et jaksa pestä ottimia, voit myös tehdä ensin valkuaisvaahdon odottamaan ja sitten vatkata keltuaiset.

Tiramisun maut ovat parhaimmillaan, kun ne saavat tasaantua muutaman tunnin jääkaapissa. Itse kyllä herkuttelin yhden annoksen heti kuvauksien jälkeen (en vain voinut vastustaa) ja hyvältä se maistui niinkin. Perinteisesti tiramisu tehdään savoyardi-kekseistä, mutta maistellessani yhtenä päivänä pitkästä aikaa Marie-keksejä, kiinnitin huomiota niiden mahtavaan kykyyn imeä nestettä itseensä. Marie-keksihän on se mummoloiden perinteinen herkku, jota ei välttämättä tule ajateltua silloin kun kaipaat jotain herkullista kahvihetkelle. Mielestäni Marie on kuitenkin roimasti aliarvostettu, keksihän on yksi parhaista kahvimukiin dipattavista herkuista. Jo pakkaus on ihanan nostalginen ja varmasti monella tähän keksiin liittyy lapsuusmuistoja. Itse muistan kastaneeni keksejä mummini kahvikuppiin aina niin, että mummi sai lopulta juoda kahvinsa kylmänä ja keksimuruista sakeana.

Marie-keksit olivat myös kanimme ensiruokaa. Kani oli löydetty pienen tytön toimesta jostain Pasilan tienoilta (taisi olla citykani oikeasti) ja hän oli antanut sen ukillemme, koska ei uskaltanut viedä sitä kotiin. Ukkini otti kanin ja soitti vanhempani hakemaan yllätystä, kun olimme juuri lähtemässä mökille. Kani nökötti sitten pyykkikorissa mökkimatkan, syöden Marie-keksejä ja porkkanaa, koska muuta "sopivaa" ruokaa mummini ei ollut sille keksinyt. No Marie-keksit taisivat mennä enemmän lasten suuhun, kani kun ihmetteli lähinnä uutta ympäristöään.

Nykyisin käytän Marie-keksejä suurimmaksi osaksi leivontaan. Niiden mieto maku on loistava moniin kakkuihin ja murea rakenne toimii hyvin jälkiruoissa. Keksit tosiaan imevät itseensä nestettä aivan mainiosti, joten ne ovat täydellisiä juuri tiramisun kaltaisiin jälkiruokiin, jossa makua antava neste imeytetään keksiin.

Marie-keksin pyöreä muoto on omiaan etenkin annosjälkiruokiin, jotka tehdään lasiin, sillä mikä onkaan turhauttavampaa, kuin yrittää sovittaa pitkiä suorakaiteen muotoisia keksejä kapeaan lasiin. Neste kannattaa sekoittaa matalalle lautaselle ja pyöräyttää keksit siinä. Tällöin ei ole niin paljon vaaraa, että koko keksi hajoaisi kostutusliemeen muruksi. Keksiä kannattaa pitää nesteessä hetki, laske vaikka viiteen ja nosta keksi sitten suoraan vuokaan tai annosmaljaan.  Jos teet vuokaan, kannattaa tiramisun antaa vetäytyä hieman pidempään, jotta rakenne on helpommin leikattava.