Minä leivoin karjalanpiirakoita viimeksi 23-vuotta sitten. Olin silloin 6-vuotias ja sain rypyttää kaikki piirakat mummin 60-vuotisjuhliin. Se oli aivan mahtavaa, muistan vieläkin miten ihanaa oli leipoa yhdessä mummin ja äidin kanssa. Todistusaineistoakin tuosta tapahtumasta on jäänyt. Huomaatte varmasti, että muotitietoisena 80-luvun lapsena olen halunnut permanentin ja hiuspanta luonnollisesti kruunaa kokonaisuuden.
Monta kertaa on tämänkin jälkeen ollut tarkoitus leipoa karjalanpiirakoita ihan alusta asti itse, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Tänäänkin tekemisen siirtäminen oli taas lähellä, mutta koska olin torstaina maininnut tekeväni Koko Suomi leipoo-teknisen tehtävän tänään, niin pakkohan siitä oli pitää kiinni. Lisäksi kun sisälämpötila on muutenkin jo yli 30 astetta, niin on kiva lämmittää uuni 300 asteeseen. Mukavasti toi lisälämpöä, ettei vaan päästä palelemaan.
Hyvältä nämä maistuivat, eikä työkään minusta ihan mahdoton ollut. Hyvin voisi tehdä useamminkin. Vaikka joka 13. vuosi.
Maailman parhaita herkkuja! Olet rypyttänyt näistä tosi kauniita 🙂 Minäkin tein näitä äidin opissa jokin aikaa sitten, rypyttämään en oppinut vielä, mutta hienosti “nypytin” ja kauniita tuli niinkin ;D
Kiitos Taru! Rypytys ja nypytys taitaakin jakaa kivasti tekijöitä. Kauniita tulee varmasti nypyttämälläkin, varsinkin jos on saanut hyvän opin 🙂