Voileipäkakkua ja fiiliksiä

Olin odottanut tuota jaksoa vähän pelonsekaisin tuntein puoli kesää ja torstainahan se sitten näytettiin. Vähän epäuskoisena vieläkin katsoin; miten voi joku saada päähänsä, että työnnämpä tuon kymmenen minuuttia vaivatun taikinan siivilän läpi? Tilanne oli kuitenkin sen verran kuumottava, että tällainen kuningasidea tuli toteutettua. Onni onnettomuudessa oli, että ne klimpit liiskautuivat siivilän reunoihin. En nyt silti tätä menetelmää ottaisi ihan vakiorepertuaariin, mutta onhan tuota touhua huvittava katsella.

Ihana oli myös nähdä muiden kilpailijoiden ilmeitä ja muistella miten paljon naurettiin. Toivottavasti tuo toimenpide aiheutti hilpeyttä kotikatsomoissakin. Saattoi ehkä vaikuttaa, että tämä oli ensimmäinen kertani, kun leivon foccaciaa (tai leipää), mutta todellisuudessa olen tehnyt sitä monesti. Olen vain liuottanut hiivan veteen ennen lisäämistä jauhoihin. Jotenkin tuossa tilanteessa menin kuitenkin niin sekaisin, etten enää ajatellut. Tuomarit kun olivat juuri puhuneet ohjeen noudattamisesta ja kunnioittamisesta.

Ei ohjeessa kuitenkaan mitään vikaa ollut, hiivan olisi pitänyt liueta taikinaa vaivatessa. Jos pelkää ettei hiiva sula, on toinen tapa tehdä pieni kuoppa jauhojen keskelle, johon kaataa nesteen ja liuottaa hiivan siihen. Sitten vähitellen aletaan vaivaamaan jauhoja mukaan ja sileää tulee. Tarkoitus oli leipoa tänään punasipulilla ja yrteillä maustettua foccaciaa, mutta päädyinkin Robinin keikalle kummitytön kanssa. Sen takia esittelen voileipäkakkua viime sunnuntailta.

Viime viikonloppuna vietettiin Jonin 5-vuotis synttäreitä. Suolaisena tarjottavana oli porotuulihattujen ja karjalanpiirakoiden lisäksi lohivoileipäkakkua. Mitoitin kakun noin 20 henkilölle ja se tekikin kauppansa ihan loistavasti. Tein erittäin helpon ja nopean täytteen kakkuun, sillä olin taas hamstrannut niin monta muutakin hommaa, että kakun kanssa tuli kiire.

Sain viikko sitten Heirolilta testiin muutaman heidän uutuustuotteistaan ja nyt pääsin kokeilemaan suorakaiteen mallista reunavuokaa, johon voileipäkakun teko sujuikin helposti. Vuoka on säädettävissä 25×20 – 50-41 cm kokoiseksi, vuoka on siis pienimmilläänkin aika suuri ja sen saa venytettyä aivan valtavaksi.

Voileipäkakun teossa säädettävyys olikin kätevä. Leikkasin leivät sen kummempia mittailematta ja säädin vuuan niille sopivaksi. Tällaista vuokaa olinkin suunnitellut ostavani jo pidempään, neliskanttisissa kakuissa kun on jotenkin enemmän tyyliä kun pyöreissä (tai ehkä niitä vaan näkee vähemmän). Hintaa vuualla näyttäisi olevan noin 25 euroa.

Lohivoileipäkakku:

• 2 pkt vaaleaa paahtoleipää
• maitoa kostutukseen

munavoi:

• 5 munaa
• 100 g voita
• suolaa

lohitäyte:

• n. 500 g savustettua lohifileetä
• 1 prk Heinz- tartar kastiketta
• 1/2 prk kermaviiliä
• tilliä
• pippuria
• punasipuli

Kuorrutus ja koristelu:

• 500 g maustamatonta tuorejuustoa
• tilkka maitoa
• suolaa
• pippuria
• kylmäsavulohta
• salaattia
• tilliä
• kirsikkatomaatteja

Keitä kananmunat kypsiksi (7 min). Kuori munat ja muussaa voin kanssa. Mausta suolalla.

Valmista lohitäyte tilsaamalla lohi ja sekoittamalla joukkoon tartar-kastike, kermaviili ja mausteet. Pilko punasipuli hienoksi ja lisää joukkoon.

Kakun kasaaminen; leikkaa paahtoleipäviipaleista kovat reunat pois. Asettele alimpaan pohjaksi 9 leipäviipaletta. Kostuta leivät maidolla ja levitä päälle lohitäytettä. Peitä leipäviipaleilla ja lisää päälle munavoi. Lado leipäviipaleet munavoin päälle. Kostuta ja lisää loput lohitäytteestä. Laita päälimmäiseksi vielä leipäkerros. Anna kakun vetäytyä ennen kuorruttamista jääkaapissa mielellään yön yli.

Vatkaa tuorejuusto kevyeksi vaahdoksi. Lisää tilkka maitoa ja mausteet, jotta seoksesta tulee helpommin levitettävään. Kuorruta kakku tuorejuustolla ja koristele.

Yleensä tykkään koristella, mutta tämän kakun kanssa koristeet eivät vaan yhtään löytäneet paikkaansa. No, hyvää oli silti.

Kulunut viikko onkin sitten mennyt lastenkutsuja järjestellessä. Huomenna pidetään ensimmäistä kertaa ihan kaverisynttärit ja on ollut aivan ihana suunnitella niitä. Teemana on roskis-örkit (trash pack), joihin on tykästytty jo pari vuotta sitten. Pääsen siis toteuttamaan joka äidin unelmaa: leipomaan roskiksen näköistä kakkua ja keittelemään “limaa” kattilakaupalla. Ensi viikolla palaillaan siis örkkimäisissä merkeissä.